Meidän ensimmäinen yhteinen kotimme sijaitsee 50-luvun kerrostalossa (4 h + avokeittiö) ja aloittelimme siinä remonttia. Tähän kansioon ajattelin keräillä kuvia taipaleelta, josta ankanpojasta kasvaa joutsen.
Palanen työhuoneestani, joka odottaa vielä sadepäivää ja suurta inspistä sen loppuunsaattamiseksi. Ihana äitini maalasi minulle meillä iänkaiken remppatuolina toimineen pinnatuolin uudelleen ja siitä tuli täydellisen keltainen.
Tämä arjen sankari ja 152 cm "pitkän" ihmisen korvaamaton parivaljakko oli saanut jo lähtökäskyn heti remontin valmistuttua, mutta mitä tekikään taas äitini. Nappasi tuolin mukaansa ja seuraavan kerran kun nähtiin, tuoli oli kauniin mattamusta ja teki iloisen come backin kotiimme.
Myöskin jo edellisestä kodistani tutut jakkarat äitini oli hionut valmiiksi ja sain ne sitten ennakkoperintönä itselleni. Ei muuta kuin taas mattamusta maali ylle ja nykyään ne ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan kotini suosikit.
Keittiön pyöreä pöytä on vielä paikallaan, mutta sen tilalle tulee varmaan jatkossa kaappi ja keittiön pöydänkansi päätyy olohuoneen pöydänkanneksi. Trumpettijalan kanssa on vielä mietintämyssy päässä, mitä sen päänmenoksi keksisisn.
Se on vihdoin täällä!! Juhannusreissulta kävimme ostamassa meille ihanan Ikean senkin valkotammisella rungolla ja korkeakiiltoisilla ovilla. Se on täydellinen!
Tänään rakas rakas muistoni Qstockista, Laboratorio Ueåborg- taulu pääsi sängyn päälle ja aivan kuin se olisi ollut siinä aina, niin hyvin mattamusta taulu valkoisella tekstillä sopii mattamustalle seinälle.
Makuuhuonekin alkaa vähitellen kuoritutua höyhenistään. Vanha ja vähän lohmuinenkin liinavaatekaappi sopii hienosti yhteen kuparinväristen lamppjen ja koriste-esineiden kanssa.
Myös edellisen kodin yöpöytä päätyi jälleen makkariin. Aikoinaan kirpparilta löytynyt pöytä kaipaisi ehkä jossakin kohdassa maalia yllensä, mutta toisaalta elämän kolhut puhuttelevat.
Sistustamisessa pitää olla aina vähän pilkettä silmäkulmassa ja OYOY:n Adventure-matto sopii ajatukseen täydellisesti. Matto oli mukavassa tarjouksessa Mias Design-liikkeessä Oulussa ja se päätyi meidän makuuhuoneeseen.
String-hyllykin saa pikkuhiljaa asukkaita. Kuvassa on monta vuotta sitten kirpparilta 2 eurolla löytämäni 50-luvun leivänpaahdin, joka on yksi lemppareistani.
Meidän huippuammattilainen keittiöasentaja Pekka oli niin ihana, että laittoi paikoilleen myös uuden Stringin. Valkoinen jäi ilahduttamaan uutta asukasta entiseen kotiini Ketokadulle.
Täällä kaaoksen keskellä on osattava iloita pienistä asioista, kuten siitä, että jo edellisestä kodista tutut ja rakkaat kodinkoneet alkavat vihdoin löytää paikkansa.
Käytän todella vähän kattovaloja, mutta rakastan sitäkin enemmän pienempiä valaisimia. Tämä uusi tuloskas on Ikean valikoimasta. Jännää, miten kuparin sävy alkaa hiipiä, kotiimme kuin varkain .
Tämä oli ainoa kuvakulma, joka ei näytä kaaokselta, joten pakko oli ottaa mukaan myös yksi hassu kuvakulma. Kuvassa myös palanen "uutta" olohuoneen pöytää. Matto on Ikean Lohals ja ostan toisen samanlaisen meidän ruokapöydän alle pikimmiten, pidän siitä niin paljon.
Voi hitto, mikä homma on löytää kaikille paikkansa uudessa keittiössä, mutta jospa pikkuhiljaa ne loksahtaisivat kohdalleen. Tämä on kyllä kerrassaan hyvä ja opettavainen projekti tällaiselle heti kaikki valmiiksi -tyypille.
Keittiö on L:n mallinen ja toiselle seinälle sijoittui jääkaappi sekä kaksi suurempaa kaappia sekä kuiva-aineille että valtavan suurelle Tupperware-kokoelmalle.
Vielä välitilan lasi puuttuu. Erityisen tyytyväinen olen tapettivalintaan ja siihen, että loppumetreillä olohuoneen ja keittiön tapetin paikkoja vaihdettiin. Myös hana ja allas ovat tyyliltään ihanan eleettömät ja siksi niin tyylikkäät.
Meidän keittiö ei kattovaloa edes kaipaa, sillä työskentelyvalot ovat todella tehokkaat. Yllätys oli suuri testatessamme liesituuletinta. Se oli niin hiljainen, että asentaja kuvitteli sen olevan viallinen, ennen kuin tehtiin "paperitesti". Olen myös tyytyväinen suunnittelijamme ehdotukseen vaihtaa korkeakiiltoiset yläkaapit maalattuihin oviin. Näin keittiöstä saatiin hieman edullisempi, mutta myös positiivisella tavalla eleettömämpi, joka oli koko keittiön punaisena lankana.
Tässä vielä liesituuletin lähempää. Asentajammekin hämmästeli sen siroutta ja eleettömyyttä. Ja elämäni ensimmäinen Induktioliesi. Onneksi kattilat ovat kaikki siihen sopivia.
19.5. näyttää tältä. Ihan tänään ei vielä keittiö valmistunut, mutta tätä todella kannattaa odottaa. Huomenna meillä vielä vierailee sähkö- ja putkimiehet ja ehkäpä jo viikonloppuna päästään siivoamaan. Enpä muista koska olisin näin kovasti odottanut siivoamaan pääsyä.
Tätä hetkeä olen jostakin syystä odottanut erityisen paljon. Pariovien paikalleen asettamista ja siinä ne nyt ovat! Toivottamassa meidät terveutulleeksi kotiin joka päivä.
Tässä vielä Megaruutu lähempää. Seinää vasten nojaavat myös Byggmaxista hankkimani pukkijalat tulevaa työpöytääni varten. Jalat ajattelin jättää käsittelemättä, sillä pidän niiden rouheudesta.
Ikean kenkälaatikko sopii hyvin naulakkomme alle ja söi sisäänsä valtavan määrän kenkiä. Lisäksi sen päällä on mukavasti tilaa avaimille, lompakoille, aurinkolaseille ym. tärkeälle.
Täydellinen peili löytyi Ikeasta, josta haimme viikonloppuna kamelin kuormallisen verran tavaraa. Juuri sellaista pientä ja näkymätöntä, mutta todella tarpeellista.
Eteisenkin läpi pääsee jo kulkemaan ilman, että tarvitsee väistää muuttolaatikoita, pahvikasoja tms. Pappelinan 3,5 metrinen matto löytyi Haaparannan Iittalan tehtaanmyymälästä, jossa mattoja myydään lähes -50 % hintaan II-laatuisena. Keittiön matto on tismalleen samanlainen, mutta halusin pitää kodin ilmeen yhtenäisenä ja valitsin saman kuosin myös eteiseen.
Naulakon rimat saivat tänään lopullisen sävyn ylleen ja varmaan jo huomenna pääsen kokoamaan sen entiselleen. Remontti kyllä opettaa minulle, heti kaikki just nyt valmiiksi -tyypille kärsivällisyyttä ja maltta, esim. antaa edellisen maalikerroksen kuivua ennen seuraavaa.
Tässä naulakon tuunaus ihan alkutekijöissään. Saapas nähdä tuleeko siitä suunnitelmani kaltainen vai joudunko luovuttamaan. Siitä saatte kuulla myöhemmin. Ainakin on varmaa, että rimat pitää maalata moneen kertaan.
Myös tämä naulakko maalataan mustaksi, kuten aiemmassakin kodissani Ketokadulla ja taustaseinä maalataaan joko mustaksi tai tapetoidaan, mikäli tapettia jää vielä jäljelle keittiöstä tai olohuoneesta.
Hieman huonosti tulee esiin uuden tapettimme kuosi tässä kuvassa, joka pantiin seinään tänään 17.5. mutta olen valintaan kyllä todella tyytyvinen. Kuosi on siis Marimekon Megaruutu. Edelleenkin pariovet uupuvat, mutta ei mene enää kauaa, kun saamme ne paikoilleen.
Tähän kuntoon pöytä jäi odottelemaan kuivumistaan. Eihän pinnasta täysin priimaa saa, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että DIY-jutuissa oma kädenjälki täytyykin hieman näkyä.
Varastossani oli vielä tallessa vanhan pyöreän pöydän kansi, jonka metallisen, ihanan trumpettijalan maalautin automaalaamossa viime kesänä mustaksi ja teetin siihen vanerikannen. En onneksi hävittänyt kantta, vaan nyt pohjamaalasin kannen ensin ja siihen edelleen samasta maalipurkista vaan mattamusta maali päälle. Kannessa oli lovi, jonka paikkasin pakkelilla ja hieman hioin varoen pinnasta.
Tässä tämä minun murheen kryynini saa viimein mustaa yllensä. Seinä on täysin mattamusta, joka on tällä hetkellä suuri suosikkini, joten se ei juuri kolhuja kestä. Mutta eikös se niin meidän sisustushullujen keskuudessa ole, ettei käytännöllä ole niin väliä, kunhan on hyvännäköinen.
Tässä tämä murheen kryyni on saanut jo muutaman siivun pakkelia. Tällä hetkellä seinä on kokonaan kertaalleen pakkeloitu ja hiottu ja huomenna pääsen jatkamaan tästä.
Makuuhuoneemme puupaneloitu seinä aiheuttaa harmitusta, koska sitä ei sähkövetojen vuoksi voida purkaa. Kyprokkilevyt taas eivät mahdu meidän uskomattoman ahtaasta eteiskäytävästä 4. kerrokseen eikä hissiin. Jospa rakoja saisi edes pakkeloitua, niin mustaksi maalattava seinä näyttäisi edes vähän siltä, miltä alunperin oli tarkoitus.
Tänään myös henkilökohtainen toinen projektini eteni maalikerroksen ( x 2) verran eteenpäin. Tulevalle työpöydälleni pitäisi vielä löytää sopivan kapeat pukkijalat tai jokin muu persoonallinen jalkapatenttikuvio.
Tästä on tarkoitus tehdä minun elämäni ensimmäiseen "työhuoneeseen" työpöytä. Olen joskus monta vuotta sitten hankkinut itselleni tällaisen vanhan komeron oven, jossa maalikerroksia on vuosikymmenten saatossa monta.
Tänään 19.5. valmistuu työhuoneeni seinä ja sama tapetti tulee myös keittiöön. Onneksi emme laittaneetkaan tätä kuosia televisio-seinälle, sillä miehen mielestä tämä on "vähän" levoton. Itse rakastan tätä kuosia.
Myös minun tuleva työhuoneeni sai tänään uuden maalin ja voi miten kauniilta se näyttää jo nyt! Nyt toivon, että keittiön tapetoinnista tapettia jäisi sen verran yli, että saisin Frekvenssi-kuosista seinän työhuoneeseeni, sillä nyt en raski tilata yhtään tapettirullaa enää hetkeen.
Harmistusta aiheuttaa masentava lasikuitutapetti, jonka kanssa on nyt vaan opittava elämään. Tapetoimaton seinä olisi ihanaa tapiseerata Ferm Livingin Grid-tapetilla, jos vain budjetti antaisi vielä myöten. Onneksi maailman typerin keksintö, ikkunoiden otsalaudat saatiin typistettyä, että enää putkien kotelo on jäljellä. Haaveenani olisi rakentaa itse verhotangot ohuesta rimasta ja maalata ne mattamustalla.
Jänniti ja jopa stressasin ennakkoon valtavan paljon sitä, miltä esiin jätetty putki tulee näyttämään ja saadaanko kaikki kamalat sähköpiuhat piiloon nätisti. Voi että siitä tuli tyylikäs ja taas juuri haaveideni kaltainen.
Ajan myötä kellastuneet seinät raikastuivat ja asunto näyttää jo nyt paljon valoisammalta, kuin viikko sitten. Pian päästään lattian kimppuun! Siitä lisää myöhemmin .
Tänään 9.5. rakas remppamies (isäni) pääsi maalaamaan jo kattoja ja jo nyt asunto näyttää kaikkine keskeneräisyyksineen ihan eriltä.
Tänään sain myös maalausliikkeeltä erittäin fiksun ohjeen olla maalaamatta ikkunalautoja mattavalkoiseksi. Ensinnäkään mikään maali ei tässä kuulemma meinaa pysyä ja sitten tajusin itsekin, miten hölmöä olisi "hävittää" jotakin näin autenttista, palasta asunnon sielusta.
Näkymä 7.5.2016. Jippii!! Keittiö on yhtä kuormaa vaille uudessa määränpäässään ja meidän uutta keittiötä odotellaan saapuvaksi ensi keskiviikkona. Siitä viikon päästä on sitten asennus.
Kehuja tai kysymyksiä albumin tekijälle