Hiirkosken 100-vuotiaan talon sisustus syntyy vanhaa etsimällä ja kierrättämällä, juuri oikeaa tunnelmaa vaalien.
"Luonnon keskellä on ihanaa ja välillä kamalaa asua"
Seitsemän vuotta sitten minä ja mieheni löysimme kodin itäiseltä Uudeltamaalta yli satavuotiaasta talosta. Vuosien varrella koti on täydentynyt kahdella pojanviikarilla ja kissalla. Aiemmin asuimme kaupungin vilinässä, joten maalle muutto muutti arkemme täysin. Olemme nauttineet täällä vietetystä ajasta, vaikka elämäntyyli vanhassa talossa on vaatinut hurjasti opettelua ja sopeutumista.
Kotimme on luonnon ympäröimänä, joten arkeemme vaikuttaa kovasti säiden muutokset. Tämä on ihanaa ja välillä aivan kamalaa. Toisinaan heräämme upeaan linnunlauluun ja toisinaan ulkona odottaa puolen metrin lumityöt.
Olemme remontoineet seitsemän vuoden aikana paljon. Nyt vihdoin isoimmat remontit alkavat valmistua. Olemme tehneet kaiken itse, mutta ilman appiukon korvaamatonta apua olisi meiltä noviiseilta mennyt sormi suuhun monta kertaa. Seuraava iso urakka on villiintyneen pihapiirin taltuttaminen, jossa riittää taas vuosiksi tekemistä.
Vanhassa on tunnelma
Vanha talo hirsineen on luonut hyvät puitteet meidän kodin tyylille, ja kai tyylisuuntaa kuvaa parhaiten maalaisromanttinen.
Ihastelen monesti viileän vaaleita koteja, mutta meillä värimaailma on kuitenkin lämmin. Kotimme on sisustettu vaalein ja luonnollisin sävyin, ja huonekaluista löytyy puun eri sävyjä. Tekstiileissä suosin luonnonmateriaaleja; pellava ja villa ovat ehdottomat suosikit.
Minulle kodin sisustamiseen ja tavaroihin liittyy valtavasti tunnetta. Huonekaluja siirrellään moneen kertaan, jotta toimiva järjestys löytyisi, ja oikeanlaisia huonekaluja saatetaan myös etsiä pitkään. Toisinaan mielessä käy, että helpommalla pääsisi kun hakisi Ikeasta, mutta mielestäni vanhassa huonekalussa on vain niin paljon parempi tunnelma.
Pidän kovasti jos esineillä on historia, ja monet kodin esineistä ja huonekaluista onkin ostettu käytettynä tai saatu sukulaisilta. On myös mukava tunne, kun omasta lapsuudesta tutut esineet luovat muistoja nyt omille lapsille.
"Kuin luolaan astuisi!"
Kotimme ilme on kokenut suuren muutoksen vuosien varrella, ja meillä kyläilevät ystävät kiertävät aina katsomassa mitä viime kerrasta on muuttunut. Monesti olen kuullut, että kotimme on kodikas.
Mieheni papan ensikokemus kodistamme oli kuitenkin kaikkea muuta kuin kodikas. Vieraillessaan meillä ensimmäistä kertaa hän kommentoi vielä remontoimatonta, pimeää ja alkuperäisessä rosoisessa kunnossa olevaa eteistä hieman ihmeissään, että on kuin luolaan astuisi. Tästä on onneksi päästy eteenpäin ja nykyään talo on kauttaaltaan huomattavasti valoisampi.
Tätä kotia on tehty tunteella, ja materiaalivalinnoissakin tunne on ollut tärkeä kriteeri. Vanhassa talossa lattiat tuntuvat helposti viileiltä, joten kylmä laminaatti sai tästäkin syystä ensimmäisenä lähteä. Aito puu jalkojen alla tuntuu huomattavasti miellyttävämmälle.
Olen aina pitänyt pehmeistä ja lämpimistä sävyistä, mutta kodista toiseen muuttaessa värimaailma on matkan varrella vaalentunut; tummanpunainen on vaihtunut vaaleanpunaiseen. Tämän kodin tyyli ja tunnelma tuntuvat nyt siltä mitä kohti olen aina pyrkinyt.
Katso lisää kuvia Hiirkosken kauniista kodista. Christina pitää myös samannimistä blogia.
