"Rakkaus keltaiseen syntyi ihan vahingossa", kertoo sinkkuäiti Hyypiö, joka haaveilee sen verran isommasta kodista, että lapset saisivat oman huoneen.
Parantumaton visualisti
Asun kerrostalokaksiossa luhtitalossa pääkaupunkiseudulla. Mukana asustavat myös 7-vuotias tyttäreni ja 5-vuotias poikani, jotka tosin viettävät puolet viikosta isänsä luona.
Kotimme on pieni, mutta omalla tavallaan kovin kodikas. Paljon olen saanut palautetta erilaisista yksityiskohdista: olen ripotellut erilaisia yksityiskohtia ympäri kotiani ja katse etsiytyy niihin etsien seuraavaa. Olen parantumaton visualisti, joka rakastaa erilaisia kollaaseja ja esillepanoja. Väritys on myös tosi raikas, siitä saan paljon palautetta.
Tässä asunnossa olen asunut vasta viime kesästä lähtien. Tykkään kovasti asuinalueestani. Asun lähellä sekä junayhteyksiä että bussireittejä, niillä pääsee liikkumaan tosi kätevästi koko pääkaupunkiseudun alueella.
Koko väriskaala käyty intohimoisesti läpi
Olen aina ollut väri-ihminen. Niin kauan kun olen asunut omillani, sisustuksessa on ollut joku pääsisustusväri. Skaalaa on käyty lävitse tummansinisestä limen ja oranssin kautta nyt tähän nykyiseen keltaiseen.
Rakkaus keltaiseen syntyi ihan vahingossa! Löysin nettihuutokaupasta sattumalta vuonna 2011 keltaisen valokirjaimen, ja siitähän se idea sitten lähti. Pikkuhiljaa huomasin nurkkiin kertyvän keltaisia tyynyjä, keltaisia sisustusesineitä ja muuta sälää. Ja se oli menoa! Mikään värikausi ei ole meikä-mandoliinolla kestänyt koskaan näin kauan, eikä loppua näy. Lukijani ovatkin hauskasti nimenneet värin Hyypiön keltaiseksi.
Olen ystävieni keskuudessa kuuluisa siitä, että joka kerta kun joku tulee käymään, sisustus on erilainen ja huonekalut ovat vaihtaneet paikkaa. Tykkään kovasti keksiä jotain uutta, enkä halua jumiutua vanhaan samaan pitkäksi aikaa. Tosin tämä keltainen väri on ollut suuri osa Hyypiölää jo 5 vuotta, mikä on sinällään jo harvinaista!
Suurin unelma olisi tarjota lapsille omat huoneet
Koska olen sinkku, sisustuspäätökset sekä tietenkin toimenpiteet ovat minun. Äidin ylpeydellä on ollut ilo huomata että 7-vuotias tytär haluaa jo osallistua sisustukseen. Äidin tyttö :)
Kodissani on parasta valoisuus ja hyvä pohja-ratkaisu. Ja se, että saa laittaa omia nurkkia just niin kuin itse haluaa. Ei tarvitse kysyä lupaa keneltäkään, mitä maalia pistää seinään tai millainen tapetti sopisi olkkariin. (Pysykää kuulolla, ehkä teillekin pian selviää, mitä tapettia se Hyypiö valitsikaan sinne olkkarin seinille…)
Ärsyttävää on se, että neliöt loppuvat auttamattomasti kesken. Kolme ihmistä kaksiossa on välillä liikaa. Suurin unelma olisi tarjota joskus lapsilleni mahdollisuus omaan lastenhuoneeseen. Lasten kanssa yhteinen makuuhuone onkin suuri murheenkryyni, jota en tunnu saavan sisustettua lainkaan loppuun.
Rakastan myös paljon design-huonekaluja ja esineitä, mutta vähävaraisena niitä voi vain harvoin hankkia. Se välillä ärsyttää.
Suuri haave tällä hetkellä on isompi asunto. En haaveile satojen neliöiden omakotitalosta, kolmiokin riittäisi. Tällä hetkellä se on tosin vain haave, yksinhuoltajan tuloilla ei pääkaupunkiseudulta saa millään kohtuuhintaista kolmiota läheltä lasten koulua ja päivähoito-paikkaa. Oma pikku pihakin on suureena haaveena, sen ei tarvitsisi olla edes iso. Sen verran että vähän voisi kuopia kukkapenkkiä!
Katso lisää kuvia uudesta ja edellisestä Hyypiölästä. Kiinnostuitko Hyypiön elämästä - lue lisää hänen blogistaan.
