vanha lakana (65 albumia)

Näpertelyä ja tuunausta inspiraation sattuessa

Kalajoen loma-asuntomessuilta parhaita paloja.

Our Home - Our lifestyle. Not too modern, Not too romantic, not too rustic - But Simple, warm and cozy.

Vuonna 1946 rakennettu hirsitalo, jossa asuu kolmehenkinen perhe ja kaksi kissarouvaa. Koti on paras paikka maailmassa!

Ei kuvausta

Vanhan kodin kuvat siirretty nyt omaan albumiinsa. Entinen koti sijaitse vain 200m päässä nykyisestämme. Kotinamme toimi vanhan Verkatehtaan yksi tehdassaleista, joka oli muutettu asuinkäyttöön 90-luvulla. 124m2 avara koti oli unelmien täyttymys, mutta nykyinen toimii tilankäytöltään perheellemme paremmin. Ihana lisä on myös pieni piha, josta saamme uudessa kodissamme nauttia. Osa kuvista on kotimme myynti-ilmoituksen kuvia. Nämä kuvat vesileimattu oikeasta alalaidasta Bo:n logolla.

Makuuhuoneeseen halusin utuisen tunnelman, joka syntyi harmaan sävyistä.

Itse tehtyä ja ehostettua.

Ostimme muutaman vuoden tyhjänä olleen talon, joka oli ollut viimeiset vuodet.. Hmm.. Vähintäänkin Kovassa käytössä. Omintakeinen "veli Pontevan" talo, liki puolenmetrin vahvuisilla, joen rannassa poltetuilla tiiliseinillä kuitenkin lumosi, ja niin alkoi muodonmuutos! Talon rakennusvuosi on 1942 , ja jopa komeroidenkin väliseinät oli muurattu tiilestä. Suuria ratkaisuja ei siis huoneiden järjestyksen tms kanssa tehty! En aio paljoa keskittyä itse remonttiin... Mutta jotta ymmärrätte, mistä on kysymys.. Sisustusmaku on vähintäänkin omintakeinen, ja huomioiden vielä hyvinkin rajalliset kassavarat, kierrätyinnon, ja rakkauden ...

Perheenisä tavasi naskalina aakkosia samassa tilassa, jossa hän nyt lopettelee kotinsa remonttia.

Vanhassa kodissa sisustin esikoisellemme huoneen harmaan ja valkoisin sävyin. Mieheni teki hänelle sängyn, ja hyllylle kokosin esille pikkumiehen tavaroita, ja tangolle roikkumaan pari suloista pientä vaatetta. Muuten vaatteita säilytettiin pienessä myös mieheni tekemässä kaapissa.

Vähän sieltä sun täältä taloamme - sisustus ei ole turhantärkeilyä vaan rentoa leikkimielisyyttä, lämpöä ja viihtyisyyttä. Taidetta ja tauluja. Kivoja yksityiskohtia.

Kuvia kodistamme. Sieltä sun täältä - eri tiloista. Tästä albumista saa aika hyvän käsityksen siitä, miltä meillä näyttää. Tervetuloa kurkaamaan!

Makuuhuone on kotimme väripläjäys.

Täällä asun minä Ida. Olen parikymppinen neitokainen ja asun rakkaan mieheni kanssa pienen kaupungin laidalla, pienessä omakotitalossa yhdessä whippet-koira Hemmon kanssa. Kotimme on 2008 valmistunut puutalo, jossa mukava pohjaratkaisu ja mukavasti tilaa pienelle perheelle. Olemme asuneet täällä vuodesta 2012 ja sisutus on muovautunut pikku hiljaa omannäköiseksi. Sisutuksemme onkin aika iloinen sekoitus vanhaa ja uutta. Kiiltavää ja mattaa. Kallista ja halpaa. Design-tuotteita ja itsetehtyä. Tummaa ja vaaleaa. Pehmeää ja kovaa. Rakastan kalkkimaaleja ja pellavaa. Luonnonläheisiä sävyjä ja rouheita pintoja. Kuvailisin sisustus...

Työ- ja vierashuoneemme on talon valoisin huone. Tapetti tuo romanttista tunnelmaa, ja vanhat huonekalut antavat kontrastia huoneen lempeälle ilmeelle.

Vanhasta uutta ja ihanaa.

Reilu neljä vuotta sitten, myös keittiö oli täydellisen remontin kourissa. Keittiö oli huono kuntoinen, 80-luvun kuosissa. Näin se päivitettiin tähän päivään, joskin vanhaa kunnioittaen. Vanhaa jäi alkuperäinen puuhella, huuvan kera. Valoisaa valkoista, vanhaa ja uutta, siitä on meidän keittiö tehty. Kaapistot Puustellista.

Ei kuvausta

Makuuhuoneessa

Eskarilaisen huone koki muodonmuutoksen pienellä vaivalla, kun seinälle maalattiin vuoristo ja sen päälle pallotarroilla tähtitaivas.

Makuuhuoneen sijaitsee yläkerrassa. Se on kalustettu pääasiassa Ikean kalusteilla, vanha kapiokirstu on isoiso äitini.

Makuuhuoneemme on pieni ja sängyn lisäksi sinne ei paljoa mahdu, mutta tarvitseekokaan :) Uusimmat kuvat ovat aina albumin viimeisenä, joten selaaminen on aina vanhasta uudempaan

. Mökkimme on rakennettu vuonna 1981, eikä sille oltu tehty mitään sen koommin. Rakennus itsessään on loistavassa kunnossa, mutta tekstiilit ja pinnat eivät kenties olleet ihan tätä päivää kaikkine kasarivärityksineen itsemurhan ruskeasta nikotiinin keltaiseen. Tuvan puoli etenkin oli varsin pimeä johtuen ikkunoiden vähyydestä ja tummuneesta mäntypaneloinnista. Niinpä ainoa minun tuntema/osaama keino tuoda valoa lisää oli maalata katto ja seinät valkoisiksi. Päätöstäni ei hyväksytty täysin yksimielisesti, joten myönnytyksenä takka ja yksi makuuhuone jätettiin alkuperäiseen loistoonsa.