50-luvun kaappi

Tässä albumissa tutustutaan käyttäjän Povari kaappimaniaksi kutsuttuun oireyhtymään ja esitellään hänen elämänsä varrella keräämiään kaappeja. Tilanteen tekee traagiseksi se tosiseikka, että talo on nyt täynnä, eli kaappiostokset on lopetettava (yhdestäkään kun ei pysty luopumaan). Aluksi kolme ensimmäistä...

Esittelen teille alakerran makuuhuoneen, joka on meillä tällä hetkellä työhuoneena/pelihuoneena. Täällä pelataan ahkerasti lautapelejä ja tietokonepelejä (siis pojat pelaavat), täällä minä kirjoitan blogia ja tutkin muita ihania blogeja ja ahmin ideoita. Täällä voi yksi vieras majoittua ja täällä on iso liinavaatekaappi on täynnä remppasälää, miljoonia ruuveja, koukkuja, työkaluja jne. Tämä oli pitkän aikaa epähuone eli huone, jolle ei löydy tarkoitusta ja jonne remppakamat ja paikkaansa etsivät huonekalut laitetaan.

Kotini on kooste kirpparilöydöistä, pitkään haaveilluista design-esineistä, Marimekosta ja ennen kaikkea rakkaudesta sisustamiseen. Asumme 50-luvun kerrostalossa, jonka ilme muuttuu päivittäin. Tervetuloa meille!

Asuntokauppojen varmistuttua asunnossa oli jo keittiökaappien rungot valmiina. Vaikutusmahdollisuudet rajoittuivat siis kaappien oviin, vetimiin, pöytätasoon ja välitilaan. Melkein kaikki laitettiinkin uusiksi. Marimekon Ruutukaava-tapetti oli ns. riskivalinta, sillä pelkäsin sen olevan liian levoton. Riski kuitenkin kannatti ja olen 100% tyytyväinen valintaan! Lähes musta pöytätaso sopii sen kaveriksi hyvin, vaikka senkin valitseminen hirvitti hieman. Käytännöllisyydestä olisikin sitten muutaman miinuksen lista, mutta paikkaillaan niitä sitten tulevaisuudessa, kun keittiön rakenteeseen pääsee vaikuttamaan alusta asti.