Neljä hyvinkin keskeisellä paikalla kasvanutta isoa koivua oli pakko jo kaataa, ennen kuin kaatuvat lahonneena itsekseen. Surullista. Mutta huuhailijan päässä alkoi möyriä ja mietteet heidän arvoiselleen käytölle (arvokkuudesta voivat kyllä olla eri mieltä) selkiytyivät. Pyysin jättämään runkoa jokaiseen jäljelle. Kahdesta tuli amppelitelineitä ja kahdesta puutarhatonttujen asumukset. Apua, tähänkin olen syyllistynyt! Tonttula valmistuu pikkuhiljaa, mutta mahtaakohan koskaan tulla ihan valmiiksi. Niinhän se aina talojen kanssa on...
Nyt saa pastelli kyytiä kirkkaamman ja räväkämmän tyylin tieltä! Peräkammarihan löytyy jokaisesta vanhasta torpasta! Torppamme kammari ei ole alkuperäistä osaa, vaan on rakennettu joskus 40-luvulla. Tila on varsin haastava sisustaa, sillä yhtenäistä seinää on hyvin vähän; huoneesta tilaa vievät vintinportaat, kaksi ovea ja iso ikkuna...
Elvis elää meidän huussissa, vaikka muka kuoli omaansa! Tämä huussi pitää näkemisen lisäksi myös kuulla; Elviksen musiikki "jukeboxista" tahdittaa toimitusta. Huumorilla ja hulluudella höystetty huussi. Tällä hetkellä "elvis-rekvisiittaa" on vaikea löytää mistään, eikä tyyliin kuulu lähteä sitä kovalla vaivalla etsimäänkään; kun sattuu kohdalle, hankin. Itse asiassa huussin somistuksista suurin osa on tullut lahjoina siskolta ja ystäviltä. Ja lisää laitetaan sitä mukaa, kun jostain putkahtaa!
Kutsun kotiani huumori mielessä kierrätyskeskuskodiksi.. Innostun mielettömästi vanhojen kalusteiden tuunaamisesta mieleisekseni. Ammattitaitoa ei ole, mutta innostusta senkin edestä. Pääsääntöisesti pientä pinta remonttia vain kalusteille ja esineille, mutta kuhan näyttävät uuden omistajansa tyyliltä, eli minun tyylisiäni. Pidän kovasti valosta, pääkalloista, vaaleasta/valkoisesta, mustasta, kromista, harmaasta, hopeasta ja jopa kristallista pienissä määrin. Pyrin sisustuksessa hillittyyn rockahtavan romanttiseen tyyliin. Jos esine tai kaluste on hieno vaikka tyylisuunta olisikin uutta, niin se yleensä saadaan sopimaan pienellä...