Neljä hyvinkin keskeisellä paikalla kasvanutta isoa koivua oli pakko jo kaataa, ennen kuin kaatuvat lahonneena itsekseen. Surullista. Mutta huuhailijan päässä alkoi möyriä ja mietteet heidän arvoiselleen käytölle (arvokkuudesta voivat kyllä olla eri mieltä) selkiytyivät. Pyysin jättämään runkoa jokaiseen jäljelle. Kahdesta tuli amppelitelineitä ja kahdesta puutarhatonttujen asumukset. Apua, tähänkin olen syyllistynyt! Tonttula valmistuu pikkuhiljaa, mutta mahtaakohan koskaan tulla ihan valmiiksi. Niinhän se aina talojen kanssa on...
Olipa projekti! Yltiöoptimistina ajattelin, että äkkiäkös tuommonen mökki pykätään... No, suhteellistahan tuo. Yhdessä kesässä pystyyn on kuitenkin sitten ainakin myöhemmin ajateltuna aika äkkiä. Nyt on ulkokuori ihan viittä vaille valmis (räystäänaluslaudat enää!) ja sisätilojen stailaus on kovassa käynnissä. Menneenä viikonloppuna on ollut sukulaisia koenukkumassa ja hyväksi totesivat. Toinen käyttötarkoitus siis toimii! Talvi näyttää, miten toinen tehtävä onnistuu. Kesäkukkien talvetus siis.