Muutimme heinäkuun alussa poikaystäväni kanssa Oulun kauppatorin laidalla sijaitsevaan 1800-luvulla rakennettuun taloon, joka nykyään toimii PSOAS-asuntosäätiön opiskelija-asuntoina. Jonotimme asuntoa vuoden päivät. Meillä ei ollut juurikaan hajua siitä, millaisia asunnot ovat sisältä, mutta olin vakuuttunut sijainnista ja talon iästä, joten päätimme katsoa, mitä sieltä paljastuu. Kyllä odottaminen kannatti! 28-neliöisestä yksiöstä siirryttäessä 60-neliöiseen kaksioon, on vaikeaa täyttää tilaa olemassa olevilla tavaroilla. Olohuone on asunnon suurin huone, ja sen sisustaminen omistamillani huonekaluilla olisi ollut mahdoton teht...
Himmelin innoittamana päätin jatkaa perinneaskartelun parissa. Perustin lauantaina ruokahuoneeseen kranssitehtaan. Tehtaan pystyttämiseen tarvittiin reissu metsätontillemme, josta keräsimme isot kasat pihlajan varsia, mustikan- ja puolukanvarpuja sekä männyn ja kuusen oksia. Mainittakoon jälleen, etten ole eläissäni ennen tehnyt yhtäkään kranssia. Jälleen ensikertalainen asialla.
Pikkutalon isoveljen nimi on tietenkin Päätalo. Hirsirunkoinen, 3-kerroksinen, vuonna 1924 rakennettu ja pieni kuin käkikello. Tässä albumissa kurkistetaan olohuoneeseen. Olohuoneemme on kodikas koska kalusteet ovat "käsin poimittuja", vuosien varrelta valikoituneita yksilöitä joilla on kaikilla ollut hyvä syy päätyä meille. Anopin astiakaappi, molemmilla "omat tuolit", upottava sohva ja romulöytö sohvapöytänä. Bonuksena alkuperäinen, toimiva kakluuni. Matto on monen vuoden toteutunut haave ja stereotaso on mittatilaustyö levyjen keräilijälle. Musiikkia, lepoa ja rentoutumista!