Entinen terassikalustus oli palvellut jo kohta 10 vuotta ja oli edelleen käyttökelpoinen, mutta kävi pieneksi perheemme käyttöön, joten pöytäryhmä uusittiin hyödyntäen vanhaa ja uutta. Tuolit ovat uudet, mutta pöytälevy on polttopuiksi joutumiselta pelastettu, lähes satavuotias ison pirtin pöytälevy, johon tehtiin uudet jalat ja putsattiin. Myös terassia jatkettiin koko talon sivun pituiseksi ja lopulta rakennettiin pergola ja istutettiin villiviiniä ja viinirypäleitä kasvamaan pilareita pitkin. Ja kaiken kruunaa valot pimeneviin iltoihin.
Torpan eteläpuoli oli niin pusikoitunut, ettei ikkunoista juuri maisemia nähnyt. Paikka raivattiin ja rakennettiin lähes torpan kokoinen terassi. Hyvien säiden sattuessa voisi periaatteessa elellä ihan kokonaan ulkosalla; on kesäkeittiö, huussi, sohvasänky, suihku... Ja aurinko! Lataudun ja toimin aurinkoenergialla. Terassin kalustus ja ulkoasu on vielä(kin) vähän työn alla, mutta ei niin kiirettä. Ihanaa, kun on projekteja, joihin tarttua toimettomuuden iskiessä!
Neljä hyvinkin keskeisellä paikalla kasvanutta isoa koivua oli pakko jo kaataa, ennen kuin kaatuvat lahonneena itsekseen. Surullista. Mutta huuhailijan päässä alkoi möyriä ja mietteet heidän arvoiselleen käytölle (arvokkuudesta voivat kyllä olla eri mieltä) selkiytyivät. Pyysin jättämään runkoa jokaiseen jäljelle. Kahdesta tuli amppelitelineitä ja kahdesta puutarhatonttujen asumukset. Apua, tähänkin olen syyllistynyt! Tonttula valmistuu pikkuhiljaa, mutta mahtaakohan koskaan tulla ihan valmiiksi. Niinhän se aina talojen kanssa on...