Kotimme parveketta on herätelty helmikuun loppupuolella herkillä helmililjoilla talviunesta kevääseen. Helmililjat ovat tuoneet kivasti eloa ja kaivattua pehmeyttä vielä muuten koleaan ja pikkuisen karun tuntuiseen parvekkeeseen kun kaikki parvekepehmusteet, sisustustyynyt, lattiatyynyt yms. ovat vielä kellarissa odottamassa todellista kevään saapumista ja lämpimämpiä ilmoja. Kevättä kohti niin kovin kuitenkin mennään, että pian kaikki pehmusteet yms. saadaan hakea kellarista ja sitten parveke herää lopullisesti talviunestaan. Sitä meidän perhe odottaa innolla!
Neljä hyvinkin keskeisellä paikalla kasvanutta isoa koivua oli pakko jo kaataa, ennen kuin kaatuvat lahonneena itsekseen. Surullista. Mutta huuhailijan päässä alkoi möyriä ja mietteet heidän arvoiselleen käytölle (arvokkuudesta voivat kyllä olla eri mieltä) selkiytyivät. Pyysin jättämään runkoa jokaiseen jäljelle. Kahdesta tuli amppelitelineitä ja kahdesta puutarhatonttujen asumukset. Apua, tähänkin olen syyllistynyt! Tonttula valmistuu pikkuhiljaa, mutta mahtaakohan koskaan tulla ihan valmiiksi. Niinhän se aina talojen kanssa on...
Aapolan terassin kolmas kesäkeittiö versio ja varmaan se paras niistä. Ensin oli Singerin jalasta tehty grillaustaso, joka osoittautui heti alkuunsa jo liian pieneksi. Tänä kesänä entisen paikalle rakennettiin uusi, työtasoltaan reilumpi. Maalaisromanttisesti hyllyjen eteen tuli kauniit ruutuverhot jotka kuitenkin sai pian ovien tieltä väistyä. Piilossa, suojassa on nyt tarvittavat kesäköökkitavarat ja roskakorikin. Grillit kuumaksi.