Käydäänpäs välillä yläkerrassa pienellä pyörähdyksellä. Yläkerran aulaa ei voi esitellä yhdellä kertaa, liian pitkä teksti siitä tulisi. Aloitan esittelyn aulan pienemmästä tilasta, kapeasta kaistaleesta rappusten kupeesta. Koko aula oli valkoinen, eikä katon mahtava muoto mielestämme päässyt esille ansaitsemallaan tavalla. Jotain täytyi muuttaa, jotta iso aula ei jäisi kolkon tuntuiseksi...
Entinen terassikalustus oli palvellut jo kohta 10 vuotta ja oli edelleen käyttökelpoinen, mutta kävi pieneksi perheemme käyttöön, joten pöytäryhmä uusittiin hyödyntäen vanhaa ja uutta. Tuolit ovat uudet, mutta pöytälevy on polttopuiksi joutumiselta pelastettu, lähes satavuotias ison pirtin pöytälevy, johon tehtiin uudet jalat ja putsattiin. Myös terassia jatkettiin koko talon sivun pituiseksi ja lopulta rakennettiin pergola ja istutettiin villiviiniä ja viinirypäleitä kasvamaan pilareita pitkin. Ja kaiken kruunaa valot pimeneviin iltoihin.