Kotimme olohuone on meidän kolmen vuoden asumisen aikana kokenut eniten muutoksia, oleillaanhan tuossa tilassa myös kaikista eniten. Koska täystiilitalomme väliseinät ovat myös tiiltä, halusimme noin vuoden asumisen jälkeen pinnoille muutakin kuin tuota rouheaa slammattua pintaa. Talo alkoi alun raikkaan fiiliksen jälkeen myös tuntua kolkolta, sillä kaikki pinnat talossa on maalarinvalkoista. Päädyimme levyttämään ja ensin tapetoimaan sohvaseinämän sekä seinäpätkän, mikä erottaa olohuoneen keittiöstä. Levytys mahdollisti nyt olohuoneen sähköistyksen uusimisen niin, että saimme piilotettua kaikki tv, ääni, netti yms. piuhat ja box...
Täystiilitalomme väliseinätkin ovat tiiltä, ja olohuoneen erottaa työhuoneesta takan edessä oleva pieni pätkä rouheata tiiliseinää. Tuo kohta on suorassa näkymässä sohvalle ja sitä onkin tullut näiden kolmen asumisvuoden aikana pohdittua useasti. Seinällä oli pitkään Mehiläispesä-juliste, nuo ruukut ovat olleet jo pari vuotta. Nyt erään toimettoman sunnuntai-iltapäivän jälkeen katseenvangitsijana on maalijämillä sudittu ympyrä ja kaverina String-hylly sisusteineen.
Tämä olohuoneen pöytä-ihanuus on Saima-mummon vanhoja peruja, ja tarina kertoo, että hän on raahannut sen mukanaan Karjalasta asti, kun lähti sotaa pakoon. Pöydässä on alunperin ollut pidemmät jalat, mutta minä menin ja sahasin ne poikki, jotta sain siitä sohvapöydän. Se oli pitkään ihan sellaisenaan, mutta kun kaipasin siihen hieman lisää korkeutta, jotta se ei jää tuon massiivisen Chesterfieldin varjoon, niin lisäsin siihen teollisuuspyörät alle. Pöydässä on ollut jos vaikka kuinka monta maalikerrosta. Viimeisin, jonka muistan, oli kelta-ruskea, jonka sittemmin hioin pois. Silloin pöytä sai pintaansa kuultovahan. Ja kun halus...