Kotiin tullaan eteisen kautta. Tila on rajattu lasikuistista parilla pienellä seinänpätkällä. Seinät ovat käsittelemätöntä osb-levyä ja mustaksi maalattua raakalautaa. Mökkilaadun lankkulattia on maalattu valkoiseksi, siihen on heitetty peitoksi kirpputorilta löytyneitä räsymattoja. Seiniin on kiinnitetty sekalainen kokoelma koukkuja ja naulakoita takkeja sekä muita eteisen tykötarpeita varten.
Olen halunnut pyöreän pöydän jo jonkin aikaa ja nyt lopulta sain sellaisen jonka halusin. Sain osb-levyn ilmaiseksi josta kaverini sahasi pyöreän. Maalasin puolikiiltävällä öljymaalilla valkoisen puolen ja kuultolakalla tuon mustan puolen, jotta pinta jää elävämmäksi. Halusin maalata kaksiväriseksi jotta voin halutessani vaihtaa pöydän ilmettä kääntämällä puolta. Ikean pukkijalat oli juuri sopivat tuohon tarkoitukseen. Pöytälevy ei ole kiinnitetty jalkoihin.
Ennen en todellakaan allekirjoittanut väitettä, että keittiö on kodin sydän. Ehkäpä siksi, että en itse laita ruokaa. Meillä keittiö on perinteisesti ollut miehen valtakuntaa. Lasten tulon jälkeen tilanne on kuitenkin muuttunut ja yhä useammin löydän itseni keittiöstä. Kaksi lasta pitää ruokkia ja itsekin syödä, lisäksi keittiön pöytä on minun ja kolmevuotiaan esikoisen piirustuspaikka. Sen päällä syntyy myös suurin osa tuunauksista ja tee se itse -projekteista. Aika iso osa päivästä siis tulee keittiössä vietettyä, kai se pikku hiljaa alkaa kodin sydäntä muistuttaa.