Neljä hyvinkin keskeisellä paikalla kasvanutta isoa koivua oli pakko jo kaataa, ennen kuin kaatuvat lahonneena itsekseen. Surullista. Mutta huuhailijan päässä alkoi möyriä ja mietteet heidän arvoiselleen käytölle (arvokkuudesta voivat kyllä olla eri mieltä) selkiytyivät. Pyysin jättämään runkoa jokaiseen jäljelle. Kahdesta tuli amppelitelineitä ja kahdesta puutarhatonttujen asumukset. Apua, tähänkin olen syyllistynyt! Tonttula valmistuu pikkuhiljaa, mutta mahtaakohan koskaan tulla ihan valmiiksi. Niinhän se aina talojen kanssa on...
Reilu neljä vuotta sitten, myös keittiö oli täydellisen remontin kourissa. Keittiö oli huono kuntoinen, 80-luvun kuosissa. Näin se päivitettiin tähän päivään, joskin vanhaa kunnioittaen. Vanhaa jäi alkuperäinen puuhella, huuvan kera. Valoisaa valkoista, vanhaa ja uutta, siitä on meidän keittiö tehty. Kaapistot Puustellista.