Vanha nojatuoli

Vanhan kotimme sydän oli tämä lasikuisti. Tämä toimi meillä myös sisäänkäyntinä, joten kotiimme kuljettiin aina kuistin kautta. Blogini on saanut nimensä tämän lasikuistin mukaan, ja vaikka kotikin on vaihtunut, niin blogin nimi on silti pysynyt.

Olohuoneemme on sekoitus uutta ja vanhaa, vaaleaa ja tummaa, väripilkkuna punainen nojatuoli, jossa on ihana istua takan lämmössä. Sohva on yksi lempipaikoistamme,samoin säkkituoli on kovassa käytössä. Poikamme rakastaa hyppiä siihen! Tiipii -telttaan on myös kiva piiloutua leikkien lomassa ja sinne saa kätevästi lelut piiloon. Taulut ovat vielä vaiheessa, niitä olisi suunnitteilla laittaa hetimititen, kunhan saan julistekokoelmani valmiiksi!

Pikkutalo kutsuttiin stailaamaan keittiön oleskelunurkkaus Turun rakenna ja sisusta-messuille helmikuussa 2016. Tässä kansiossa tunnelmia osastolta :) Kaikki tuotteeet on käytettyjä (paitsi villamatto) ja lainattu tai tuotu meiltä kotoa.

Löysin SPR-Kontista koristekaiverretun kellon enkä voinut vastustaa sitä, vaikka ensin se näytti rumanväriseltä. Olin juuri ostanut Korppoosta Jeanne d’Arc Livingin Vintage paint- maalia ja päätin maalata kellon valkoiseksi. Kello löysi paikkansa olohuoneesta seinältä nojatuolin yläpuolelta, jossa se raksuttaa aikaa. Pidän kaikista kauniista esineistä ja usein löydän jotain sellaista, joka ensisilmäyksellä näyttää rumalta, mutta josta kehkeytyy varsinainen kaunotar pienellä tuunauksella. Löysin kirjastosta Anna Örnbergin kirjan Sisusta valkoista maalaistunnelmaa ja siitä löytyy hyviä vinkkejä, miten tuunata tylsä esine kiehtovaksi.

Olen innokas ompelija (silloin kun on aikaa). Kaikki talomme huonekalut ovat verhoiltu uudestaan ja muutama vanha senkki on myös saanut uuden elämän käsieni kautta.

Rautatieläistalossa on kevättä rinnassa jo kovin. Tässä muutamia otoksia eräältä aurinkoiselta päivältä. Tältä olohuoneemme näyttää helmikuussa.