Varjo

Tässä albumista löytyy helpot ohjeet kauniiseen Beach House -tyyliseen jalkalamppuun. Sain idean tuollaisista samantyyppisistä kattovalaisimista, mutta halusin koittaa soveltaa ideaa vanhaan jalkalamppuuni. Mulla tulee vahvasti mieleen tuosta sellainen Beach house -tyyli, joten siksi annoin tuolle oikein nimen Beach House -valaisin :D

Paperinarusta ja liisteristä saa helposti tehtyä modernin ja näyttävän varjostimen. Paperinaru on kieputettu jumppapallon ympärille, niin että sen saa vielä uloskin sieltä ehjänä. Tähän kului kolme paperinarukerää, jotka maksoivat yhteensä 15 euroa. Liisterin tein itse vedestä ja vehnäjauhosta, koska sitä ei löytynytkään kaapeista. Mutta siis myös tavallinen tapetti-liisteri käy tähän oikein hyvin. Samalla tekniikalla voi hyvin tehdä pienemmänkin valosarjan, vaikka jostain paksummasta langasta/narusta vesi-ilmapallojen ympärille.

Halusin makuuhuoneesta romanttisen, hieman boheemin. Eijffingerin tapetti on siihen jo mielestäni melkein riittävä, olemme sitten lisänneet yksityiskohtia kuten taulut, lamppu ja ihanan pehmeä puuvillasammettinen verho.

Ostettiin kaksio syyskuussa 2016. Talon rouva on asunut ison osan ensimmäisestä puolesta vuodesta toisella paikkakunnalla, joten sisustuksessa on edetty vauvanaskelin: todella moni asia hakee paikkaansa, kaappi on täyttä valokuvia, jotka pitäisi saada seinälle asti ja monta juttua puuttuu vielä kokonaan.

Talo on n 80 vuotias puutalo-kaunokainen meren äärellä. Puutarhan kukat koostuvat valkoisista, vaaleanpunaisista+pinkeistä sekä sinisävyisistä. Piha on varsin mittava joten muutaman kukan sijoittelu ei toimi lainkaan. Olen luonut vaihtuvia ryhmiä. Kasvit ovat kasveija joita aikoinaan löytyi vanhoista pihoista. Piha tarjoaa varjoisia paikkoja kuten piirtämäni pergola huonekaluineen. Pihakalusteet ovat kaikki valkoisia ja istuvat taloni rakenteisiin, ikkunapuitteisiin, oviiin ja nurkkalautoihin saumattomasti. Odotan todellakin ihanan pihani luomaa jokakesäistä kukintaa.

Pari valaisuideaa ja muumimukeja ;)

Tämä olohuoneen pöytä-ihanuus on Saima-mummon vanhoja peruja, ja tarina kertoo, että hän on raahannut sen mukanaan Karjalasta asti, kun lähti sotaa pakoon. Pöydässä on alunperin ollut pidemmät jalat, mutta minä menin ja sahasin ne poikki, jotta sain siitä sohvapöydän. Se oli pitkään ihan sellaisenaan, mutta kun kaipasin siihen hieman lisää korkeutta, jotta se ei jää tuon massiivisen Chesterfieldin varjoon, niin lisäsin siihen teollisuuspyörät alle. Pöydässä on ollut jos vaikka kuinka monta maalikerrosta. Viimeisin, jonka muistan, oli kelta-ruskea, jonka sittemmin hioin pois. Silloin pöytä sai pintaansa kuultovahan. Ja kun halus...