VIlla Beatahan ei ole mikään hulppea rakennus, vaatimaton vaaleankeltainen puutalo, vähän perusmallin rintsikkaa isompi sirolla satulakatolla. Mutta huvilatunnelmaa luo erityisesti talon lasikuisti. Se on mainio laajennus olohuoneeseen lämpimänä vuodenaikana, vaikka huoneen käyttömahdollisuuksia vielä toistaiseksi rajoittaa se, että ikkunat on ruuvattu kiinni pokiin. Iltapäivän paahteen aikana kuistilla on aika hikiset tunnelmat. No, asia on tietysti korjattavissa... ...ja sitä odotellessa aikaa kuistilla vietetään kesäaamuisin ja myöhäisinä iltoina - keväällä ja syksyllä melkein milloin vaan.
Tiedättehän lasiverannan, kodin käyntikortin, ensimmäisen asian jonka vieraat näkevät tullessaan kyläilemään. Meidän lasiveranta näytti toukokuuhun räjähdykseltä! Keskeneräiset projektit ynnä muut säilytettiin kauniisti verannalla. Eikä tuo ihana sininen lattia juurikaan päässyt esille tämän tavaramäärän alta...
. Mökkimme on rakennettu vuonna 1981, eikä sille oltu tehty mitään sen koommin. Rakennus itsessään on loistavassa kunnossa, mutta tekstiilit ja pinnat eivät kenties olleet ihan tätä päivää kaikkine kasarivärityksineen itsemurhan ruskeasta nikotiinin keltaiseen. Tuvan puoli etenkin oli varsin pimeä johtuen ikkunoiden vähyydestä ja tummuneesta mäntypaneloinnista. Niinpä ainoa minun tuntema/osaama keino tuoda valoa lisää oli maalata katto ja seinät valkoisiksi. Päätöstäni ei hyväksytty täysin yksimielisesti, joten myönnytyksenä takka ja yksi makuuhuone jätettiin alkuperäiseen loistoonsa.