MinnaJarvisen koti- ja mökkikuvat jäävät mieleen. Tyyli on persoonallinen, rohkea ja hauska pariskunnan jokaisessa luomuksessa; kaupungissa, kakkoskodissa ja kesämökillä.
Minna itse sanoo olevansa "melkein viisikymppinen puutarhanhoitoon ja vintageen hurahtanut nainen, joka leikkii kauppaa entisellä kyläkaupalla ja rakentaa puutarhaa tien vieressä".
Vanhaan hurahtaneet
Asun mieheni Karin kanssa Helsingissä vanhassa tehtaassa. Asuntomme on tehdasaikoina ollut hissikuilu. Vapaa-aikaa vietämme Itä-Uudellamaalla talviasuttavassa talossa, jonka pihapiirissä on talon lisäksi kyläkauppa vuodelta 1958. Lisäksi meillä on Kymenlaaksossa pieni punainen kesämökki metsän keskellä.
50-luku on erityisen lähellä sydäntämme, mutta nyt vähän 60-lukukin sai sijaa, kun mieheni osti kesällä vuoden 1965 Opel Kadetin. Sillä olemme nyt sitten maalla ajelleet ja keränneet sympatiapisteitä yli 65-vuotiailta... melkein kaikki sen ikäiset ovat joko itse omistaneet tai tunteneet jonkun, joka on omistanut juuri tuollaisen pikku Opelin. On se niin kiva ajella autolla, kun ihmiset vilkuttelevat ja näyttävät peukkua ohiajaessa.
Kolme kotia, kolme tyyliä
Kotimme on aika moderni, värit ovat rauhallista harmaata, mustaa, valkoista ja tummaa puuta. Koriste-esineet ovat pääasiassa 60-luvun värilasia. Lisäksi kodin tunnelmaa hallitsevat kirja- ja dvd-kokoelmat.
Maalla on vähän räväkämpää ja tavaraa on paljon enemmän kuin kaupungissa. Astiat ovat värikkäitä, lasit eivät kaikki ole samaa sarjaa ja muutenkin elämä ja asenne on rennompi. Kaupalla leikimme kauppaa muutaman kerran kesässä. Yksi nurkkaus on somistettu kauppamuseoksi, muuten tilassa on kirppis ja lisäksi uutta sisustustavaraa pihalle ja kotiin. Puutarhaa rakennan niin vauhdikkaasti kuin pystyn, mutta joudun taistelemaan peltokortetta ja kukkapenkkejä penkovia lintuja vastaan.
Mökillä on perinteisesti sinivalkoista. Tai ei ehkä niin perinteisestikään, sillä lattiat (ja seinät) on maalattu valkoisiksi. Mökkipuutarha on hieno ja siellä opin, miten asiat kannattaa tehdä. Nyt sovellan oppeja uudessa puutarhassa ja elän toivossa, että myös toinen puutarhani on joskus niin hieno, että sinne kehtaa kutsua ihmisiä avoimien puutarhojen aikana.
Matoilla peittää pienet puutteet
Kyllä me keskimäärin yhdessä päätämme, mitä hankitaan. Kiertelemme paljon kirppiksiä ja nykyään suurin osa hankinnoista on vanhaa tavaraa. Tekstiileissä tosin menee raja, kaikki matot, verhot, huovat ym. on hankittu uusina.Kotona on parasta tilan tunne ja tehdastunnelma. Ärsyttävintä on se, että jotenkin vaan kaupungissa tuntuu vaikealta lähteä spontaanisti ulkoilemaan. Vietämmekin kaiken vapaa-ajan nykyään maalla. On luksusta kun voi astua suoraan ulko-ovesta pihalle kuuntelemaan linnunlaulua.
Maalla vähän ärsyttää kaiken keskeneräisyys. Meillä kun on tapana puuhata lähinnä pihalla, sisäremonttityöt jäävät siksi yleensä tekemättä. Haaveilen maalle saliin uutta lattiaa. Vanha on ikkunoiden alta lahonnut ja lattian alla ei ole mitään eristeitä eli ilmeisestikin uutta kaivataan. Toisaalta kyllä nautimme nytkin olostamme, puulattia on maalattu vaalean siniseksi ja pääosin peitetty jalan alla ihanilta tuntuvilla kelim-matoilla.
Ei se talo, vaan se leikkipaikka...
Ostimme vapaa-ajan talon vanhan kaupan takia. Meistä ei kumpikaan oikeastaan kunnolla muistanut, miltä talo itsessään sisältä näytti, ihastuimme lähinnä kauppaan. Välittäjä puolestaan mainitsi moneen kertaan, että kaupalla ei ole mitään arvoa eikä sitä oikeastaan ole edes laskettu kiinteistön hintaan mukaan. Olimme katsoneet ilmoitusta netissä lauantaina, sunnuntaina oli ensimmäinen näyttö, jossa vietimme 20 minuuttia. Seuraavana tiistaina jätimme tarjouksen ja ei kauan kestänyt, kun kauppakirjat jo allekirjoitettiin. Ei siinä mitään kuntotarkastuksia tehty tai mittailtu kaapin paikkoja.
Täältä löydät lisää kuvia MinnaJarvisen kodeista ja mökistä. Kannattaa klikata, hänellä on myös hauskat kuvaustekstit albumeissaan.
- Laura / StyleRoom-tiimi